Yksinäisyys...

"Yksinäisyys on siis ilmiö,joka sinällään ei ole psyykkistä häiriötä, psyykkistä pahoinvointia eikä poikkeavaa käyttäytymistä. Negatiivinen yksinäisyys on kuitenkin syytekijä monelle tuskalle" kertoo wikipedia.... Ja oikee hävettää sanoo et nyt mä oon yksinäinen.

Oon ollut sinkkuna jo neljä viis vuotta. Aluks se oli äärettömän hienoo, sit se oli vaan tosi hauskaa, ihan mukavaa, ok ja sit siitä tuli kamalaa. Pitkän aikaa elelin hirvee haku päällä ja tarrasin väkisin ihmisiin kiinni, vaikka ne ei olleet mitenkään mun makuun, en vaan halunnut olla yksin.

Jossain kohtaa (reilu vuosi sitten) aloin taas nauttimaan siitä. Oli ihana mennä ja tulla, laittautuu baarii ja herätä aamuisin mistä sattuu :D Huoletonta ja helppoa. Unohdin et multa puuttu se jokin.
Mulla ei juuri oo sinkkukavereita, eli huolet mitä muilta kuulin, oli just niitä parisuhdeongelmii, jollo sain huokasta helpotuksesta ja aatella kuinka helppoo mulla on!!!!

Mutta onks muille sinkkutytöille tullu sellanen fiilis että teitä säälittäis sen takia että ootte yksin?
Musta tuntuu et kohtaan jatkuvasti näitä sääliviä katseita, ja jos kerron et joku hyvältää näyttävä juttu tyssäskin ni toine ajattelee, et miks toiki ei vaan voi jo löytää sitä oikeaa.
Vai pelätäänkö meitä vaan ;) ?? "sinkkunaisten muiden miesten nappailu lisääntyi vuosituhannen vaihteessa" <- Hyvä juttu, vaik oliki jo vähä vanha....

Ja entäs sitten tää... Ku tarkemmin alkaa miettii ni onko typerämpää lausetta ku et "kyllä säki vielä löydät sen oikean" ?? Mitäh? Löydän vai? Kuka sitä muka voi tietää :D ??
Entäs jos en löydäkkää... Arg... Menee hermo... Ja pää hajoo ku mietin tätä!!!

Taitaa olla aika tehdä uus mieslista. On paljon helpompi ettiä ku tietää et mitä ettii!! Kiitos Anne ja Ellu, siinä on maailman fiksuimmat naiset!!