Jossu alkoi seurusteleen.
Jossu muutti yhteen.
Jossu erosi....
Niin siinä sitten kävi, että vihdoin minäkin löysin sen omani. Herra YV, eli Herra Ylivartija, jonka kanssa olen tehnyt töitä jo muutaman vuoden, erosi ja puolivuotta sen jälkeen iski silmänsä tähän kivaan brunetteen.
Törmäsimme "sattumoisin", (olin piinannut sen kaveria mihin he ovat suuntaamassa) ja ennenkun huomasinkaan Herra YV painoi mut baarin seinää vasten ja suuteli aivan uudella tavalla. Seuraavana aamuna heräsin ja kun käänsin kylkeni näin jotain maailman ihaninta <3 Siitä se sitten lähti ja joka aamu heräsin samalla tavalla, ihastellen jotain jonka tiesin kuuluvan minulle. Olin pakahtua onnesta <3
Kaksi kuukautta seurustelun aloittamisesta me muutettiin yhteen. Löydettiin aivan ihana kaksio keskustasta. Olin varma että tää kestää aina... Jossain kohtaa aloin miettimään vähän eritavalla. YV on rauhallinen, hillitty ja hieman vähäpuheinen. Kaikki sano että se on hyvä, koska tasapainottaa mun räiskyvää luonnetta. Itse en kuitenkaan enää ollut samaa mieltä. Mua alko turhauttaa se rauhallisuus. Oon aktiivinen monella tapaa, eikä se maailma meillä vaan kohdannut. About kuukausi sitten otin puheeksi asian, ja kerroin etten nää meillä enää tulevaisuutta. Siitä se itku sitten alkoi ja muutama päivä sen jälkeen ero oli selvä.
Nyt on tilanne että mä joudun muuttamaan pois meidän yhteisestä kodista. Sattuu ja ahdistaa...
Viime viikolla tuli tää kaikista pahin eteen. Heräsin aamulla, eikä Herra ollut tullut yöksi kotiin.... Tiesin että hän oli lähtenyt jonkun mimmin kanssa (löysi sen tinderistä) käymää jossai. En ollut oikeasti osannut kuvitella kuinka paljon se tuntuu. Itse tein saman pari viikkoa sitten, mut ei se tässä paljoa helpota.
Nyt oon taas yksin kotona, pitäis mennä nukkumaan. YV on taas sen mimmin kanssa, enkä usko että hän tulee taaskaan yöksi kotiin. Mun on niin ikävä <3 Oon tässä muutaman päivän jo miettinyt, että teinköhän oikean ratkaisun. Aiemmista teksteistäni voi lukea kuinka aina rakastun niihin renttuihin ja kun tulee kunnon mies eteen ei mua vaan kiinnosta. Tää olis ollu se kunnon mies, enkä ymmärrä miks en vaan voinut rakastaa ja luottaa siihen tunteeseen ja siihen että kyllä se kantaa.. Kurkkua kuristaa ja tuntuu että sydän pysähtyy, siihen oikein sattuu... Haluan takaisin <3
Mutta yritän olla urhea...
