Tosi outo fiilis.. Mulla on ehkä jäänyt kertomatta tilanne JJ:n kanssa.. JJ on yks poika mun koulusta.. Tutustuttiin syksyllä kun herra vielä seurusteli, mutta jonkinlaisia jännää siinä touhussa oli siitä huolimatta. Nähtiin vaan koulussa, koska asutaa eri paikkakunnilla, kaukana toisistamme. Kerran tossa viime vuoden lopulla herra soitti tulevansa kaupunkiini tapaamaan kavereita. Miten siinä sitten kävi, heräsin seuraavana aamuna hotellista varatun miehen vierestä. Viikko eteenpäin, JJ oli eronnut. Hän tuli vielä ennen joulua ihan extemporee meille kolmeks päiväks oleilee mun kans..
Kuukaus sit koulun jälkeen päätettii ottaa hotelli (siis helsingistä ku koulu on siellä) ja se oli varaamassa meille Pariisin matkaa kevääks. Ja taas tänää koulun jälkee tsompailtii keskustas, käytii syömäs ja pohdittii hotellia.. Nyt oon kuitenki junas menos kotii..
Mikä mua vaivaa???? Mulle olis maailman kiltein ja ihanin mies tarjolla. Ihminen kuka ei ikimaailmassa satuttais mua, joka pitäis huolta ja kenen suurin ilo on saada mut onnelliseks. Mua oikee itkettää ajatella et maailmassa on ihminen joka haluis vaan MUN parasta, jolle MÄ olisin se maailman napa. En haluu kuulostaa itsekäältä, mut tällästä ei oo tapahtunu mulle koskaa! Miks mua ei sit muka kiinnosta? JJ olis valmis kesän alussa muuttaa samaan kaupunkiin mun kanssa, haluisin muuttaa minne vaan, hän vois tulla mukaan. Onko tää liian hyvää ollakseen totta?
Mitä tehdä sillon kun ne kipinät puuttuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti