Hairahduin...

Miten ollakkaan... Jossu unohti kaikki fiksut puheensa ja moraalinsa siinä samalla..
Joni kävi tänään kaupalla. Pussattiin. Lähettiin iltapäivällä lenkille. Pussattiin.

Pussattiin. Pussattiin. Pussattiin.

Kyllä me ihan oikee lenkkikin tehtiin. Sain mäessä nostettuu sykkeetki pilviin. Yhdessä huohotettiin ja yskittiin mäenpäällä. Huippukuntosia ollaan selkeesti molemmat :D Höpöttelin hupsuja. Välillä juoksin, välillä käppäilin takaperin, hypin kolmiloikkaa, pyöritin pyllyä, pompin tasajalkaa tai yhdellä jalalla. Joni nauroi. Olin kuulemma huvittavinta lenkkiseuraa ever, enkä yhtään ihmettele. Vertailtiin hauiksia ja esittelin lyllyvää pyllyä :)

Tunnin lenkin jälkeen meillä kesti pari tuntia parkkiksella. Tää tilanne alkaa olee jo aika ikävä. Haaveilin ääneen. Kuvittelin meidät ulkomaille. Hotelliin. En oo koskaan tilannut huonepalvelusta ruokaa. Makaan Jonin kainalossa, käännyn kyljelleni pussaamaan tätä poskelle, hän katsoo minuun ja moiskauttaa suoraan suulle. Syödään hyvää ruokaa, maataan lähekkäin, pussaillaan ja tehdään toisillemme hyvää.

Kyselin Jonin tyttöystävästä, Jannasta. Joni kertoi kaikenlaista. Iän, ulkonäöstä, opiskelusta ja työpaikasta. Vaikka tällä tytöllä ei ole kasvoja, hänestä tuli paljon todellisempi. Jotenkin osaan kuvitella tilanteen jos hänelle selviäisi mitä Joni puuhaa kanssani. Tuli oikeastaan aika paha olla. En haluais olla Jannan tilalla ja silti olen tässä osa syyllinen. Taas toiselta kantilta, en jaksa välittää. Tai ehkä en halua. Olen vain itsekäs paskiainen, joka tavoittelee omaa etuaan. Välittämättä siitä, yrittää olla muistamatta, miltä musta tuntui kun YV oli ekaa kertaa pois yön. Tilanne oli siinä aiva eri, olin itse aiheuttanut eron, mutta se toivottomuuden tunne... Ja nämä kaksi ovat olleet yhdessä jo ikuisuuden.
Onkohan Jannalla edes hajua, että jokin on pielessä? Onkohan niillä ongelmia oikeasti kotona ja jos on niin minkälaisia? Mistä mä voin oikeestaan mitään tietää. Haluaisin lopettaa tän.

Mitä mä haluisin tässä tilanteessa tehdä? Ainakin ekaksi toivoisin, että Joni ottais etäisyyttä muhun, vaikka se pahalta tuntuisi. Haluisin et se selvittäis asiat omassa päässään ja ehkä yrittäisi korjata asiat kotona. Jos asiat Jannan kanssa pystyisi vielä sopimaan haluaisin että niin tehtäis. Sen jälkeen ilmoitus mulle siitä, etten joudu pohtimaan epätietoisuudessa mitä tapahtui. Tottakai se sattuisi ja harmittais aivan äärettömästi, mutta tietäisin, etten ainakaan tahallani tuhonnut toisten suhdetta.
Jos asiat kuitenkin olisi niin ylitsepääsemättömiä, ettei niitä voi enää korjata, voisin korjata Jonin talteen ja pitää hyvänä kun on pahamieli.
Mutta tuleeko musta sillon laastari? Oonko silloin vain lohdutus pahaanoloon?

Mulla on joskus ollut "periaate" (hah, luit oikein), etten vois alkaa seurustelemaan miehen kanssa, jonka kanssa juttu alkaa jo ennen kun hän on lopettanut sen entisensä kanssa. Jos mies on valmis pettämään minun takiani, miksei hän myöhemmin pettäisi minua?

Vaikka oon kerennyt jo haaveilemaan Jonista omanani, en osaa kuitenkaan kuvitella tilannetta, jossa hän oikeasti jättäisi toisen takiani. Moni on sen mulle luvannut, yksikään ei ole sitä tehnyt. Ja sen jälkeen tarvitsee varmaankin vähän omaa aikaa?

Odottelen siis rauhassa, ja voin YRITTÄÄ ottaa etäisyyttä. Oli miten oli, ratkaisu jonka Joni tekee on ihan oikea, kunhan se on hänen oma päätöksensä, eikä esim mun johdattelema...

"Ois ikävä. Anteeks"

Saan ainakin pariks päiväks ajatukset jonnekkin muualle, toivottavasti.. Ollaan tyttöjen kanssa lähdössä Seinäjoelle Hiphop festareille. Saan vähäks aikaa jättää kaikki YV:t, MJ:t ja Jonit pois. Unohtaa sen karun  totuuden, että maanantaina herään viimeisen kerran tästä yhteisestä kodista ja suuntaan häntä koipien välissä sinne äiskän ja iskän luokse. Ellen sitten jää Seinäjoelle lopullisesti, elämässä kun ei voi koskaan tietää mitä seuraavaks tapahtuu...