Lokakuu 2014, olen baarissa kaverin tupareiden jakoilla. Hypin tanssilattialla hyvin nuoren pojan kanssa, käännyn katsomaan tanssilattian reunalle, ja siinä, siinä se seisoi, Herra Pukumies! Ruskeat silmät, tumma tukka ja parta, pituutta tarpeeksi ja kaikenlisäksi se katsoi minua. Paniikki, nyt täytyy hukata tämä nuorukainen. Lähen johdattamaan nuorta poikaa pois, sanon äänettömästi ohi kävellessäni pukumiehelle "mä otan sut" ja katosin ihmisjoukkoon. Kun olin varma että nuori poika oli kadonnut palasin pelipaikalle. Siinä Herra Pukumies seisoi. Menin luokse sanomatta sanaakaan. Hiljaa katsomme toisiamme ikuisuuden kunnes hän kysyi "lähdetäänkö?". Hän auttoi narikassa takin päälleni ja niin poistuimme kylmään lokakuiseen yöhön.
En tiennyt minne matka, kävelin vain vierellä. Saavuimme herran hotellille ja...
Aamulla heräsin ja olin aivan myyty. Tämä oli todella se kenet haluan ja josta nyt kolme kuukautta myöhemmin haluaisin niin päästä eroon. Kerrataan vähän faktoja. Kyllä, ruskeat silmät ja mun mieslistasta voi ruksittaa joka kohdan tällä miehellä! Kova mutta flirttaileva katse. Tiedän mitä haluan ja osaan myös ottaa sen- asenne! Hänen kotiinsa en koskaan päässyt. Jos yötä vietimme yhdessä oli paikkana hotelli. Tottakai mun epäilys oli että siellä kotona voi olla jo joku..
Pukumies kuitenkin vannoi ettei asia ole niin. Herrasta kuului aina silloin tällöin, reissasi työnsä takia jonkin verran. Kerran yritin illalla soittaa, tiesin että hän on matkoilla, mutta näin hänen olevan Whatsappissa ja päättelin etten pääse häiritsemään. Ei vastausta.... Hetki sen jälkeen tuli viesti et olit yrittäny soittaa. Joo niin olin! Sillon mun oli tehtävä se ja kysyttävä " kuinka monta mimmia sulla on samaan aikaan?". No Herrahan kieltäytyi vastaamasta ja tulkitsin tämän vastaukseksi että aika monta.
Kului aikaa. En ottanut enää yhteyttä, olen parempi ja mussa on tarpeeksi naista mitä yksi mies tarvitsee. Kuukausi eteenpäin tuli Pukumieheltä viestiä. Syytti mua sukupuolitaudeista jotka on saanut multa. Lupasi ilmoittaa kun testitulokset tulevat. Olin paniikissa! Tiesin ettei mulla mitään ollut, mutta mitä hän oli saanut niiltä muilta naisilta ja mitä oli sieltä mulle tartuttanut. Viikko eteenpäin niin tuli viesti, että tauteja ei todettu. Oli huojentunut olo, mutta kyseenalaistin sen minkä takia hän syyttää just mua vaikka oli selvää että mä en ollut ainoa. Vastaus oli hyvin yksinkertainen " mulla ei ollut muita, en vaan halunnut keskustella asiasta kun aloit kuulustelee".
Siitä meni taas pariviikkoa. Hän laittoi silloin tällöin viestia muuten vaan, mitä kuuluu meiningillä.
Ja sitten tuli se uudenvuoden yö... Mä muutin keskellä yötä. Toisinsanoen toin uuteen kotiin patjan ja lakanat, että on aamulla lyhyempi matka töihin. Pukumies laittoi viestiä. Tuli käymää alaovella savukkeella. Tuli ylös ja jäi yöksi. Oltiin siitä monta päivää yhdessä. Kävimme katsoo kiekkopelejä, kun kannatetaankin samaa joukkuetta, ja koska herra muutti samoihin aikoihin, Ikeasta tuli meidän treffipaikka
Yksi pienen pieni miinus.... Pukumies ei halua vaimoa ja lapsia, ei halua seurustella tai sitoutua. Ikää hänellä on jo 34 ja epäilen, että hän on jo aika varma tästä valinnastaan. Minähän siis haluan miehen, pari mukulaa, talon ja koiran, sen koko paketin..
Tähän hetkeen... Juon aamukahvia ja päivitän tuntojani tekstiksi. Mulla on lounastreffit yhden miehen kanssa tänään. Illalla mua odottaa Pukumies, jääkiekkopeli ja kutsu pelin jälkeen Pukumiehen kotiin maistelemaan viiniä ja nukkumaan yhdessä.
Herra pyörii mielessä 24/7. Mun on koko ajan sitä ikävä, mutta en uskalla laittaa sille koskaan viestiä, vastaus on aina kylmä ja tyly. Jos jaksan olla kärsivällinen ja odottaa kun herra itse lähestyy minua on homma aivan toinen. Huoh... Mutta mitä tästä tulee? Mitä mä tästä saan? Meillä ei oo minkäänlaista tulevaisuutta, miksi mä tuhlaan aikaani ja kenties päästän jonkun oikeesti hyvän miehen käsistäni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti