Miten sellaista voi kertoa..

Aloitan ihan alusta... Edellisyönä, MyyntiJohtajan kanssa, meille sattui pieni vahinko.. Ihanana herrasmiehenä MJ kuitenkin aamulla lupasi käydä puolestani apteekissa. Kotona vietin vapaapäivää ja tunnit kulu, se pilleri pitäis ottaa jo kohta... Myöhään illalla MJ kutsui mut luokseen yöksi. Kämppis olisi kuulemma poissa ja saisimme olla ihan vaan kahdenkesken.

Mieltäni on painanut jo pidemmän aikaa yksi juttu, joka mun olis pitänyt kertoo jo ajat sitten. Nyt tiesin et se on ihan pakko tehdä, sillee nopeasti ja kivuttomasti, vaikka kivutonta se ei ollutkaan. Makasimme sohvalla.. Tiedättekö sen katseen millä mies katsoo? Ne harvat hetket kun tuntuu että sydän pakahtuu siihen onneen, minkä tuntee kun näkee toisen näkevän itsensä, ihan vaan ihmisenä, sellaisena kun oikeesti on.

"19-vuotias, innokas bilehile, joka ei koskaan pelännyt näyttää paljasta pintaa, jonka itsevarmuus kasvoi sitä myötä kun vaatteet väheni. Ei sinänsä ollut yllätys kun baarin poke, vähän vanhempi ja kaapin kokoinen, alkoi katselee se tyttö keikisteli entistä enemmän ja pilkun jälkeen päätyi tämän Poken sänkyyn. Eikä se jäänyt ainoaksi kerraksi. Siitä tuli tapa, ihan selvinpäinkin...  Tyttö tottakai ihastui ja luuli että saisi  koulutettua Pokesta ihanan nallekarhun, joka jakaa sänkynsä vain tämän tytön kanssa. Kerran tyttön menkat oli jo viikon myöhässä ja koska ehkäisy oli välillä unohtunut, tai poke ei sitä halunnut käyttää, oli ensimmäisenä mielessä raskaus. Kun tyttö kertoi siitä omalle nallekarhulleen, vastaus oli pelottava. " Joko hankkiudut siitä itse eroon, tai sit sulle voi sattua pieni onnettomuus...." Tästäkään tyttö ei vielä tajunnut, että tämä poke oli vaarallinen ja arvaamaton. Raskaustesti oli negatiivinen ja menkatkin sitten lopulta alkoi. Tapailu jatkui edelleen... Tytölle alkoi tulemaan ikäviä kipuja. Tyttö soitti pokelle ja kysyi olisiko tällä jotain tietoa asiasta, ei ollut. Lääkärin kautta sairaalaan makaamaan viikoksi. Sieltä uusi puhelu pokelle, nyt hän tiesikin mistä on kyse.
Sen jälkeen ei enää yhteyttä pidetty. Tytölle tuli petetty olo, koska asiasta oltiin aiemmin puhuttu, mutta hänelle oltiin valehdeltu. Tuskaa, vihaa, pelkoa, mutta ajan kanssa se hälveni ja tyttö oppi ajattelemaan, että pahemminkin olisi voinut käydä.  Asioiden kanssa oppii elämään..."

Tällaisen laastarin sitten irti repäsin. MJ ei vaan halua oppia elämään tän asian kassa. Se ihana katse, hymy oli poissa, mä itkin ja se katto vaan johonki tyhjyyteen. Mä valitsin just sen hetken, mikä oli ihanin hetki meillä ikinä. Itkusta ei meinannut tulla loppua, MJ ei sanonut mitään...
Lopulta hän kysyi miten asiat järjestetään käytännössä. Ja ettei se  mua ihmisenä muuta.
Keskusteltiin hetki ennen nukkumaan menoa.

Kaikesta huolimatta, nukuimme lusikassa koko yön. Se piti mua kädestä  koko yön, oli tosi turvallinen olo. Aamulla kävimme apteekissa ja hän lähti töihin. Sanoin antavani hänelle aikaa miettiä ja odotavani rauhassa hänen yhteydenottoaan kun on valmis. Hän hymyili.

Mutta onko toi asia minkä voi antaa anteeksi? Tai enemminkin, onko toinen valmis ottamaan riskin jos toisesta välittää...