Kaikesta huolimatta, eilen oli sellanen olo et ihan varmasti se soittaa. Vaikka olin kertonu
sille asian mitä se ei ehkä sulata koskaan, mulla oli niin vahva fiilis siitä, että se tykkää
musta oikeesti ja haluu pitää kiinni kaikesta huolimatta.
Joojoo, tiiän, siitä on ykspäivä.. Se tuntuu jo viikolta tai kuukaudelta, koska mä en oo saanut
ajatuksia minnekkään muualle. Nyt mulla ei oo enää ollenkaan niin varma olo. Jos vaan voisin, soittaisin sille, tai ei, menisin soittaa niiden summeria ja kömpisin MJ:n viereen nukkuun. Mut ku ei voi, se olis jo varmaan kotirauhan häirintää... Mutta entä jos se ei soitakkaa? Jos mä vaan joudun kuukauden tai kahden päästä toteamaan, että ei ne herran tunteet niin vahvoja ollutkaan. Mä en kestäis.
Tiettekö kun tapailee jotakuta. Oot ressannu hirveesti ekoista treffeistä, tokista treffeistä, ekasta seksistä, ekasta yökyläilystä, kavereiden tapaamisesta, omien kavereiden esittelemisestä...
Ja sit se juttu kaatuu. Se kun oot taas pohjalla ja tiedät et taas pitää alkaa alusta. Ja se kun sama on käyny jo niin monta kertaa aemmin. Aina vaan uudelleen ressata samoja asioita, se jännitys ja epätietoisuus, uudelleenuudelleenuudelleen...
Mä en ihan oikeesti ala enää!! Mä en enää jaksa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti